Peruskoulun päihdekasvatus

Murrosikä oli haastavaa aikaa.
Mieliala heilahteli ja aikuisten maailman oikeudenmukaisuus epäilytti.
Kun kaveri pyysi välitunnilla tupakalle ja lupasi tarjota, tuli sopiva
tilaisuus kapinoida ja osoittaa etten välittänyt tekopyhien aikuisten kiellosta.

Nykymaailma tarjoaa vaarallisemmat mahdollisuudet kapinoida ja helpottaa
hetkeksi murrosiän ahdistuneisuutta. Huumeita on tarjolla verkossa ja
kaduilla ja niitä tarjoavat kaverit.

Koska perhetaustaan katsomatta murrosikä tulee kaikille, tieto huumeiden
vaikutuksista, riippuvuuden synnystä ja sen seurauksista henkilölle,
hänen läheisilleen sekä koko yhteiskunnalle tulee kuulua peruskoulujen ja
toisen asteen koulujen pakolliseen opetusohjelmaan. On järkyttävää, että nuori
sairastuu riippuvuuteen ja syrjäytyy sen takia, ettei ole saanut riittävän
aikaisin oleellista tietoa huumeiden käytön seurauksista tai ymmärtänyt
niiden merkitystä.

Useimmissa kouluissa on laadittu lain edellyttämä päihdestrategia.
Se edellyttäisi sekä ehkäisevän että puuttuvan päihdetyön konkreettista
suunnitelmaa. Toistaiseksi käytäntönä on ollut ostaa ehkäisevän päihdetyön
kokonaisuus muutaman tunnin paketteina kolmannen sektorin palveluntuottajalta.

Havaittuun pähteidenkäyttöön suhtaudutaan järeämmin. Huumetestin ollessa
positiivinen koulu ottaa yhteyden vanhempiin ja lastensuojeluviranomaisiin,
jolloin vanhemmat usein saadaan vakuuttuneiksi huostaanoton ja nuorisokotiin
sijoittamisen tarpeellisuudesta. Lopputuloksena nuori kokee tulleensa
vanhempien hylkäämäksi, huumeiden käyttö jatkuu ja vanhemmat kuvittelevat
tehneensä oikean ratkaisun.

Yli 90% nuorisokodeista on ykstyisten omistuksessa. Niiden valvonta lienee
puutteellista, koska yksiköihin ei ole palkattu ammattilaisia, niissä ei
esimerkiksi ole päihdetyöntekijää eikä koulupsykologia. Nuorten karkaamista
ei voida lain mukaan estää, eikä heistä voi tehdä etsintäkuulutusta.
Hatkassa olessaan he ovat alttiita monenlaiselle hyväksikäytölle.
Vangeista merkittävä osa onkin entisiä nuorisokotien kasvatteja.

Tiedustellessani taannoin RETSin nuorten rikollisuutta käsittelevässä
webinaarissa kriminologian tutkijoilta rekistereihin perustuvaa selvitystä
siitä, missä järjestyksessä eri rekistereistä löytyvät ensikertaa vankilaan
joutuneen nuoren sellaiset tiedot, jotka ovat merkittäviä nuoren
tiellä kohti vankilaa. Vastaus oli, ettei sellaista tutkimusta voida
tehdä, koska tutkijoilla ei ole pääsyä terveystietoihin. Kuitenkin
vallalla on käsitys, että huumeriippuvuus on lähinnä rikollisten ongelma.
Vangeista 90% on huumeriippuvaisia, mutta vain 23% on saanut tuomion
huumausainerikoksista. Tiedetään myös, että ammattirikolliset eivät ole
huumeriippuvaisia.

Nuorille päihdekokeilijoille ja käyttäjille tulisi kehittää hoito-
ja kuntoutusratkaisuja, joissa käyttö saadaan loppumaan eikä nuorta
eroteta perheestään. Huostaanoton pitäisi olla ratkaisu vain niissä
tapauksissa, joissa nuori ei voi saada tukea perheeltään. Nuorisokoti
ei koskaan saisi olla vain säilytyspaikka oppivelvollisuusikäisille,
siellä pitäisi löytää uusi suunta kohti päihteetöntä elämää ja saada
vähintään peruskoulu suoritettua.