Huumeriippuvuus tuhoaa kaiken
21 maaliskuun, 2025 | Blogit, Etusivu, Yleinen
Huumeriippuvaisen pakonomainen tarve saada ainetta ohittaa normaalit
sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset tarpeet.
Kuitenkin väitetään, että he hallitsevat suvereenisti elämäänsä eikä
heitä voida pakottaa hoitoon.
Poikamme ajautui lääkeriippuvaisesta huumeriippuvaiseksi ja lopulta
sekakäyttäjäksi sairastuttuaan lukioaikana keskivaikeaan
masennukseen.
Kun hasis-kokeilut paljastuivat, hänet siirrettiin
mielenterveystoimiston asiakkaasta A-klinikan asiakkaaksi. Sen jälkeen
yrityksiä
lopettaa aineiden käyttö ja jatkaa koulun käyntiä oli vähintään kerran
vuodessa. Varusmiesaikaa lukuun ottamatta päihteettömät jaksot
jäivät muutaman viikon mittaisiksi.
Vuosien mittaan toleranssit eri aineille kasvoivat ja tarvittavat
määrät lisääntyivät. Viimeisen kolmen vuoden aikana poikamme
sai 19 erilaista päihteiden liikakäytöstä johtuvaa diagnoosia
tapaturmista ja myrkytyksistä harhaluuloisuushäiriöihin ja
psykoottisuuteen.
Jatkuvat pelkotilat kuuluivat kuvioon – velkojat tai muut viholliset
voisivat iskeä milloin tahansa.
Pisin vieroitushoito kesti neljä viikkoa, sen lisäksi oli pari alle
kahden viikon mittaista katkaisuhoitoa.
Lääkärit eivät katsoneet hänen olevan itselleen tai ympäristölle
vaarallisen, siksi yrityksistämme huolimatta tahdonvastaiseen hoitoon
saaminen oli mahdotonta. Viime keväänä kun ovet maailmalla olivat
suurimmaksi osaksi sulkeutuneet, poikamme halusi muuttaa takaisin
kotiin, vakuutti lopettavansa huume-elämän ja hakeutuvansa hoitoon. Hän
malttoi odottaa A-klinikan osoittaman hoidon alkamista enimmillään
viisi vuorokautta,
sitten tapahtui aina retkahdus – kahdesti vain kolme päivää ennen
luvatun hoidon aloituspäivää.
Sekakäytön jatkuessa pitkään ja toleranssin kasvaessa henkilö ajautuu
yhä kauemmaksi normaalin elämän käytännöistä ja hänestä tulee aina
vaarallinen itselleen ja kallis yhteiskunnalle. Lisäksi
päihderiippuvainen tuottaa ylenpalttista huolta ja tuskaa läheisilleen
ja hankaloittaa
monella tavalla heidän elämäänsä pystymättä itse sitä huomioimaan.
Jotta addiktit saisivat fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden
hallintaansa,
heidät pitäisi sulkea päihdehoitolaan riittävän pitkäksi ajaksi.
Kriteerinä voisi olla vaikka päihteistä johtuvien poliklinikkakäyntien
ja sairaalajaksojen määrä jotain aikayksikköä kohden. Mielisairaalat
ovat tähän liian järeitä organisaatioita, päihdepsykiatrinen hoito
ja riittävän pitkä kuntoutus saattaisivat riittää.
”Henkirikoksesta epäillyn tutkintavangin äiti”