Vanhusneuvolat

Ikäihmisille oma kaista terveydenhuollon palveluihin

Jäätyäni eläkkeelle 11 vuotta sitten päätin silmälääkäriä ja
gynekologia lukuunottamatta turvautua julkisiin terveydenhoitopalveluihin. Aiemmin olin käyttänyt
julkisia terveydenhoitopalveluita vain raskaus-ja äitiysloma-aikoina.
Helsingin julkiset terveyspalvelut toimivatkin moitteettomasti muutamia vuosia, nyt ne ovat etenkin vanhuksille kirosana.

Vanhuus ei tule yksin, on vanha sanonta, jota muistan jo vanhempieni käyttäneen.
Ihan jokaiselle tulee kolotuksia ja sekä kuulo että näkö heikkenevät. Mutta vanhuksia uhkaavat myös monet
varsinaiset sairaudet kuten muistisairaudet, diabetes, sydänsairaudet, syöpä, aivoverenkiertohäiriöt,
keuhkosairaudet, reumataudit, masennus jne.
Mikäli henkilöllä on näitä useita, tulisi hoidossa keskittyä sairauksien kokonaisvaltaiseen hoitamiseen, huomioiden
ikäihmisten ravitsemus, liikunta, seuranpito sekä lääkehoito.
Tämä edellyttäisi omalääkäriä ja lähipalvelupistettä, jossa tunnettaisiin henkilön kokonaisvaltainen
terveystila ja jonka palvelut olisivat helposti saatavissa.

Nykyinen käytäntö, jossa aikaa voi yrittää varata vain yhtä vaivaa
varten kerrallaan, on käsittämätön. Se ruuhkauttaa palvelut, joihin pyrkivien ihmisten määrä on
esimerkiksi Pasila-Kallio- Kalasatama akselillä kasvanut räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana.
Tämä yhden vaivan valitusmalli heikentää etenkin vanhusten terveyttä ja kuntoa,
koska se mahdollistaa sairauksien etenemisen, ja edellyttää lopulta kallista erityissairaanhoitoa
ja vakituista hoivapaikkaa.

1940-50 luvuilla syntyneistä suuri enemmistö on myös
vailla digitaitoja ja digilaitteita, jotka ovat välttämättömiä palveluihin päästäkseen. Tämä
on jätetty täysin huomioonottamatta palveluja suunnitellessa. Vielä 20 vuotta sitten,
kun maassamme otettiin ensimmäiset askeleet kohti digiyhteiskuntaa, digipalveluiden
käyttöönottoa perusteltiin sillä, että niiden käyttöönotto vapauttaa henkilöresursseja
lähipalveluihin, koska digiosaajat poistuvat jonosta omalle kaistalleen.
Tämä visio ei toteutunut, digiosaamista vailla olevat kaupunkilaiset on jätetty heitteille
tai sukulaisten ja tuttavien avusta riippuvaisiksi.

Helsingin kaupunginosiin tuleekin perustaa lähipalveluina
vanhusneuvoloita. Niissä omalääkärin vastaanotolle pitäisi voida hakeutua vanhaan malliin
puhelinsoitolla siten, että puhelimeen vastaa ihminen eikä robotti tai vaihtoehtoisesti
kävelemällä neuvolan ilmoittautumisluukulle, jossa vanhusta palvelisi ihminen eikä digilaatikko.

Lisäksi sairauksien mahdollisimman aikaiseksi havaitsemiseksi tulisi
yli 65 vuotiaat kutsua perusterveystarkastuksiin vähintään joka toinen vuosi.

Nämä järjestelyt lisäisivät vanhusten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja lisääntyvää
ynpärivuorokautisten hoitopaikkojen tarvetta.